Mindfulness tuo rauhan?

Venyttely, nykyhetkessä eläminen, rentoutuminen, oikeanlainen hengittäminen ja mietiskely ovat tärkeitä asioita. Niitten harjoittamiseen on tarjolla monenmoista oppia ja suuntaa, joista suurin osa tuntuu tulevan idästä. Mindfulness on jo niin levinnyttä, että sitä tarjotaan työpaikoille, kouluille, jopa lastentarhoihin.

Mindfulness pohjautuu kristinuskolle vieraaseen oppiin vaikka sitä meille sellaisenakin tarjotaan. Sitä markkinoidaan kasvua ja henkisyyttä edistävänä tapana rentoutua ja kasvaa ihmisenä. Mindfulness, tietoisuustaito tai hyväksyvän läsnäolon harjoittaminen on seitsemäs askel Buddhan kahdeksanosaisella polulla. Sen juuret ovat 500-400 luvulla. Sen ytimenä on Siddhartha Gautaman ajatus, että kehoa ja mieltä voi tarkkailla pyrkimättä muuttamaan mitään.

Buddhalaisuudessa pyritään vapautumaan kaikesta kärsimyksestä omin voimin. Karman laki määrää tulevan. Päämääränä on valaistuminen, nirvana. Buddhalaisuudessa uskotaan, että meditoiva voi kokea syvän ykseyden kaikkeuden kanssa ja ymmärtää, ettei ole jumalaa yli muiden. Ei ole hyvää tai pahaa, vain oikeita tai vääriä valintoja. Buddhalainen pyrkii tyhjentymään vaikutteista, kun taas kristitty mietiskelijä haluaa täyttyä Pyhästä Hengestä.

Mindfulness-ihminen sanoo: Minussa on kaikki. Kristitty sanoo: Kristus elää minussa. Hänessä voin kaiken. Enää en elä minä, vaan Hän elää minussa.

Suomessa mindfulnessia on tutkittu vähän. Pari tutkijaa on sitä kuitenkin kritisoinut. Filosofian tohtori Mira Karjalainen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa näin: ”Mindfulnessissa on vaarana se, että henkisyydestä tulee uusi työtaakka. Harjoituksia perustellaan sillä, että ne tekevät paremmaksi. Ongelmien ratkomisen sijaan sanotaan, että hengitäpä vähän.”

Tutkijatohtori Ilmari Kortelainen sanoo, että mindfulnessin haitoista pitäisi puhua. Hän ei ole opin vastustaja mutta muistuttaa, ettei se ole ihmelääke. ”Vaikutus uni-, keskittymis- tai alkoholiongelmien hoidossa on vähäinen tai olematon. Menetelmällä voidaan ohittaa rakenteelliset ongelmat. Joskus terapia on parempi kriiseissä.” Kortelainen sanoo Helsingin Sanomien jutussa myös, ettei aiheeseen liittyviä kriittisiä kommentteja oteta vastaan.

Buddhalaisuutta tutkinut ruotsalainen raamattuopettaja Gertrud Storsjö varoittaa kirkkoa ja yhteiskuntaa kirjassaan ”Buddha eller Kristus” synkretismin vaaroista. Hän toteaa mindfulnessin ja joogan passivoivan ihmistä ja lopulta koko yhteiskuntaa. Usko karman lakiin johtaa siihen, ettei epäkohtiin puututa oikealla tavalla. Synkretismin vaara on siinä, että se häivyttää kristillisyyden.

Aito kristillinen mietiskely on Jumalaan ja hänen sanaansa keskittymistä, Kristukseen katsomista. Venyttely, rentoutuminen ja hengittäminen sujuvat ilman Buddhaakin. Harras rukous tuo syvimmän rauhan. Siinä saamme keskittyä Kristuksen, emme itsemme läsnäolon harjoittamiseen.

1960-luvulla USAssa testattiin aivojen sähkökäyriä tutkimalla, kumpi tuo syvemmän rentoutumisen: TM-mietiskely vai harras rukous. Rukous voitti ja voittanee yhä.

Kirjoittaja on Trigonos ry:n toiminnanjohtaja