Näin unen: Minut oli kaapattu pimeyden valtakuntaan. Sitä hallitsi moneksi muuttuva nainen. Välillä hän oli eläin, välillä naamioituneena milloin miksikin, hän oli alati muotoaan muuttava iljetys. Valtakunnassa oli monenlaisia ihmisiä lapsista vanhuksiin. Ihmisiä hallittiin mielen ja kehon huumeilla sekä kaupallisilla mainoksilla. Aivopesuohjelmassa oli muiden muassa hypnoosia, joogaa ja teknotanssia, jonka sanottiin tainnuttavan sopivaan vireeseen. Ravitsevaa ruokaa oli vähän, mutta alkoholia ja huumeita tarjottiin joka käänteessä.

Valtakuntaa hallittiin julmasti. Ihmisiltä riisuttiin heidän minuutensa ja heistä tehtiin hallitsijan orjia. Ihmisille annettiin uusi nimi, joka heidän tuli muistaa. Nimeä saatettiin vaihtaa päivittäin ja jos et muistanut kuka ja kenen orja olet, sinua rangaistiin. Eräälle lapselle laitettiin jääpuikkoja vaatteitten alle, kun hän kysyi vääriä kysymyksiä ja hänet lähettiin yksin jonnekin. Vanhemmat yrittivät valittaa, että lapsi oli vasta kuuden, mutta eivät uskaltaneet taistella hallitsijaa vastaan.

Minulle annettiin nimi Linda. Se oli parempi kuin toisen, joka sai nimekseen Jätesäkki. En silti halunnut käyttää uutta nimeäni, koska se ei ollut Jumalan minulle antama. Aloin puhua ihmisille, että heitä on eksytetty. Heidän tulisi herätä ja tajuta, että heidät on huumattu uskomaan valheeseen ja että he ovat kaikki pimeyden ruhtinaan orjia.

Minut kutsuttiin puhutteluun. Ilkeän näköinen kuulustelija katsoi silmiini ja totesi niitten olevan liian kirkkaat. Hän ihmetteli, miten olin onnistunut livahtamaan ”silmien huumeelta” ja sitä käskettiin ruiskuttamaan minuun heti. Aloin huutaa Jeesusta avukseni. Äkkiä lamaantuneissa orjissa alkoi tapahtua jonkinlaista heräämistä ja liikettä. Eräs heistä katsoi hallitsijaan ja osoitti tämän rintaan juuri ilmestynyttä himmeänä hohtavaa ristiä. Kun katsoimme ristiin, pimeyden valtijatar alkoi vääristää sitä niin, että se tuli vinoksi ja alkoi menettää muotoaan.

”On katsottava taivaalle, ei tähän eksyttäjään,” sanoin ihmisille ja aloin rukoilla huutaen taivaaseen päin: ”Ole ylistetty Isä, Poika ja Pyhä Henki! Tule ja ilmaise itsesi! Tuo valosi tähän pimeään maailmaan!”

Yhtäkkiä taivaalle syttyi valtava valoristi ja se alkoi lähettää valoaan alas maahan. Mitä enemmän kiitin ja huusin Jeesuksen nimeä, sen vahvemmaksi uskoni tuli ja mitä vahvemmaksi uskoni tuli, sen voimakkaammin valo eteni ja laajeni. Lopulta heräsin siihen, että valo oli juuri ja juuri saavuttanut maan ja minut niin, että saatoin kokea olevani turvassa. Mutta mieleeni jäi hätä ihmisistä ja Jeesuksen sanat siitä, miten vaivoin ihmiset pelastuvat.

Jumalakin antaa uuden nimen

Unessani ihmisten nimiä vaihdeltiin jatkuvasti niin, etteivät he lopulta enää tienneet keitä olivat. Menettäessään nimensä, he menettivät identiteettinsä. Jumalakin antaa meille uuden nimen: ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” (Ilm. 2:17)

Jumalan antama nimi kuvastaa uutta ja todellista identiteettiämme Kristuksessa. Valkoinen kivi merkitsee puhdasta, viatonta. Sellainen annettiin aikoinaan oikeudessa sille, joka voitti oikeudenkäynnin. Hävinnyt sai mustan kiven. Jumala on luvannut Jerusalemille, että sen nimi vaihtuu hylätystä rakastetuksi. Sama lupaus koskee meitäkin.

”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! – - Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! – - Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.” (Jer.17: 5,7,10) Raamatussa puhutaan paljon ihmisten ja maailman orjuudesta ja meitä muistutetaan: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina, älkää alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen (Gal. 5:1).”

Miten varoittaa tuomitsematta?

Viimeinen tuomio ei ole satua. Moni ei aiheesta halua kuitenkaan puhua, ettei tulisi leimatuksi tuomitsijana. Tämä on vahinko siksi, että tällainen käsitys sisältää valheen. Itse asiassa valhe on sen verran vaarallinen, että sitä voisi sanoa demoniseksi. Totuus ei nimittäin ole sama asia kuin tuomitseminen, eikä Raamatun sanaan uskominen ja vetoaminen samaa kuin rakkaudettomuus.

Moni vetoaa nykyisin suvaitsevaisuuteen tarkoittaessaan, että kukin tulee uskollaan autuaaksi. Mielenkiintoista sinänsä, että Raamattu ei tunne koko suvaitsevaisuus sanaa. Isossa Kirjassa Jumalan rakkaus on rajatonta, mutta rakkaudessa itsessään on rajat. Jumalan mielen mukainen rakkaus ei voi koskaan toimia Hänen lakiaan vastaan. Laki ja evankeliumi ovat erottamattomat.

Se, että kaunistelemme Jumalan sanaa, merkitsee myös sitä, ettemme anna ihmisille mahdollisuutta ymmärtää tekojensa merkitystä ja katua vääriä valintojaan, sanojaan ja tekojaan. Näin tehdessämme, saatamme estää joitakin tekemästä parannusta ja sen sijaan, että toisimme jonkun valoon, annamme hänen mennä helvettiin. Vain siksi, ettemme halunneet olla tiukkapipoisia, suvaitsemattomia fundamentalisteja, kuten meitä uskovia nykyisin joskus määritellään.

Tuomiovalta on yksin Jumalalla eikä Hänkään koskaan vihaa ihmistä. Hän vihaa syntiä. Siksi meidänkin pitäisi opetella puhumaan totuutta rakkaudella ja elämään rakkaus todeksi teoin ja totuudessa, kuten Raamattu kehottaa.

Rakastava Jumala on myös Pyhä. Hän ei anna kunniaansa kenellekään! Vaikka Hän kestää ja sallii kyselymme, vihammekin, kapinointia Hän ei suvaitse, sillä se on noituuteen verrattava synti. Siksi minua huolestuttaa se, että kristittyjenkin piirissä Jumala on pienennetty ihmisen kokoiseksi, pudotettu valtaistuimeltaan maan tasalle. Jumala ei ole kiltti kurttuposkinen setä, joka taputtelee meitä ystävällisesti olalle ja kyselee kuin joulupukki, olemmeko olleet kilttejä lapsia.

Vaikka Jumala ei vaadi meiltä enempää kuin mitä voimme antaa, Hän vaatii meiltä kunnioitusta, totuuteen ja valoon tulemista, totuudellisuutta ja antautumista. Tämä saattaa kuulostaa vaativalta, mutta tosiasiassa tarvitsemme vain sitä, että annamme Jumalalle luvan puuttua elämäämme, suostumme siihen, että Hänen tahtonsa todella tapahtuu, ei meidän.

Jotta tähän päästäisiin tarvitaan ensin hyvä ja luottamuksellinen suhde Isään. Sen ymmärtämistä, että Hänen tahtonsa on aina hyvä meitä kohtaan, silloinkin, kun emme sitä ymmärrä. Silloinkin, kun joudumme kärsimään. Laki ilman rakkautta on tuhoisaa ja rakkaus ilman lakia vastuutonta. Terveeseen rakkauteen kuuluu iloa, rauhaa, uskollisuutta, kuuliaisuutta, halua palvella ja kaiken kattavaa uskoa ja turvallisuutta. Rukoilen, että Jumala herättäisi meissä kiitollisuuden ja antamisen halun niin, että näkisimme, miten vain Jeesuksen ristin voitto pystyy valaisemaan maailmamme.